Aloitin ratsastuksen pienenä ponitalutuksilla Virtain Perinnekylässä. Yleensä serkkuni tuli mukaan ja meni oikealle ratsastustunnille. Tiesin jo siinä vaiheessa että tämä on se mun juttu.
Äitini kävi Ruoveden Ratsutallilla, tutummin Ruhalassa ratsastamassa tätini kanssa. Tunnin jälkeen pääsin jonkun hevosista selkään kävelemään loppu käynnit. Se oli aivan mahtavaa. Ei mennyt kauaakaan kun äitini lopetti ratsastuksen ja itse aloitin.
Muutaman talutustunnin jälkeen pääsin jo yksin menemään. No enkös sitten tullut alas kun ponini, Elli pelästyi lintua, joka lähti maneesiin nurkasta lentämään. Tällöinen opettaja Vivi käski menemään takaisin selkään ja niin minä sinne kiipesin. Ohjasin ponin reippaasti uralle ja loppu tunnin olin hyvin tomerana.
Ensimmäinen hoitohevoseni Ruhalassa oli Rut. Se oli tilastihevonen. Sen jaloissa oli ongelmia, joten se ei käynyt tunneilla. Tämä neiti oli hyvin kärsivällinen kanssani, kun opettelin hevosen hoitamista. Meistä tuli hyvin läheiset. 2005-vuonna tamma kuitenkin jouduttiin lopettamaan.
Seuraavaksi tulikin Piccasso eli Kassu. Kassu oli hieman orimainen ruuna, mutta ei kuitenkaan paljoa. Tämä herra ei oikein ollut kenenkään tuntiratsastajan suosikki, paitsi minun. Tykkäsin herrasta todella paljon, oli laji mikä tahansa.
Tämän jälkeen minulla alkoikin olemaan hoitohevosia mm. Miss Ellie - norjanvuonohevonen, Ibrant - englannintäysverinen, Satyra - angloarabi, Hagelunds Meghan - connemara, Nikita II - risteytysponi ja lisäksi monia muita ihania hevosia. Kaikki ovat opettaneet minulle jotakin.
2009 vuoden kesällä tapahtui kuitenkin ikävä tapaturma. Hyppäsin Niki ponilla ruotsalaisen Ellenor Hjalmarsson estevalmennuksessa. Poniltani lähti etujalat alta esteen jälkeen ja tulin päälleni alas. Lisäksi hevonen tuli minun päälleni. Minut vietiin suoraan ambulanssilla tayssiin. Selkäni meni todella pahaan kuntoon ja en pystynyt ratsastamaan vuoteen.
Virroilla aloitin uudelleen ratsastuksen vuoden tauon jälkeen. Kävin Konkunkulmassa, mutta siirryin nopeasti Perinnekylän Ratsutallille. Sielä ratsastin Kentan Helmille enimmäkseen. Aloin myös haaveille vuokrahevosesta ja lähdinkin testaamaan muutamaa. Ensimmäisellä kerralla tipuinkin ja käteni murtui. Jälleen kerran oli taukoa ratsastuksesta..
Aloin jo hieman pelkäämään hevosen selkään menoa, mutta menin kuitenkin ja sain voitettua pelkoni. Talvella kuitenkin eräs iso hevonen alkoi temppuilla. Hyppiä pystyyn ja vetämään kauheaa rodea showta. Oli lähellä etten tippunut selästä. Kun opettajani sai hevosen ohjista kiinni tulin alas ja yritin hengittää normaalisti. Tämän jälkeen pelkoni tuli esiin. Pystyin kyllä ratsastaan mutta hieman epävarmasti. Mutta ei mennyt kauaakaan kun en uskaltanut mennä minkään selkään.
Onneksi tapasin kaverini, Jonnan. Hänellä oli samalla tallilla luottovarma Leevi. Tämän kanssa sain pelkoni kitkettyä pois ja aloin kisaamaan jälleen. Todella hyvin tuloksin. Leevi on vanha konkari ja opettaa itseäni eteenpäin samalla kun vien sitä eteenpäin.
2013 vuonna ostin Leevin itselleni pitkän harkinnan jälkeen. Enkä kadu päätöstäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti